Onnellisia hetkiä ♥

Eilen itkupotkuraivarin jälkeen elämä alko taas hymyillä, koska tajusin, että onhan täällä maailmassa  sittenki vielä ihania ihmisiä, ihanempia mitä ees ansaittisin. Joskus sitä ite käyttäytyy maailman typerimmällä tavalla ilman järkevää syytä ja aiheuttaa sillä sitte muille mielipahaa. Joskus tai aika useinki mietin, miks teen jotain, mistä ei seuraa muutako pahaa mieltä. Ei sille kai ole mitään järkevää syytä? Se on vaa joku tyhmä keino purkaa omaa pahaa oloaan. Ja sitte tekkee väärin, ko purkaa sen muihin.

Oon tässä koko kevään ollu kyllä ihan liian maassa monesta syystä. On taas tapahtunu niin kaikkea, mistä ei voi välttämättä edes puhua. Ja sitte ollu kipeänä niiin pitkään, että seki alko pikku hiljaa masentaan.. Sitte vielä kaikenlaista muutaki paskaa sattunu ja tapahtunu.. ja ko tuo motivaatio koulua kohtaa on niin maassa, ettei ikinä.. tai no oikeastaan varmaa näistä syistä se onki nii maassa. Nii sitte sitä  on pikku hiljaa taas vetäytyny sinne jonnekki syvälle kuoreen toivoen, ettei mikkää enää vois loukata. No, voin kertoa: se ei onnistu. sen lisäks että on loukannu itteensä, on myös ite alkanu kohteleen kaikkia ihan huonosti. Enkä voi puolustella sitä millään, koska ikinä ei ole oikein kohdella kavereita huonosti. Onneksi kuitenki on olemassa perhe♥, joka ei varmasti ikinä jätä minnuu, vaikka käyttäytyisin miten päi tahansa. On ihana tietää ja tuntea, että perhe ei hylkää, vaikka oisinki kusipää. ja on ihana huomata, että vaikka välit joittenki kavereitten kanssa joskus viilenee, oikea ystävyys säilyy kaikesta huolimatta. Se ei kaadu kiukuttelujen vuoksi, vaan kestää myrskysämmätki hetket. Niitten jälkeen on sitte parempi jatkaa puhtaammalta pöydältä. :)

Erityisen huonoa kohtelua on saanu osakseen yks maailman ihanin ihminen, jota en haluais loukata ikinä. Mutta silti tein sen ja monesti vieläpä. Ja vaikken itekään hyväksy tätä perustetta sille, niin kai siihen oli syynä se, että luotti siihen, ettei se toinen jätä, vaikka oisinki kusipää. Mutta kyllähän minä tiiän sen, ettei mitään saa pitää itsestäänselvyytenä, ei ystävyyttä eikä mitää muutakaa. Ei kenenkään tarvi kestää kaikkea, eikä kenenkää niskaan saa kaataa kaikkea paskaa. Tai sitten tein sen siksi, että tuntu etten ansaitte niin ihanaa kaveria. En tiiä, vaikea sanoa, koska omasta päästä ei aina saa oikein mitää selvää. Joka tapauksessa oli ihana yhtäkkiä tajuta, että ei se oikeastikaa jätä minua, ja vaikka sillä ärsyttiki mun käytös - ja ihan syystäki - se silti jakso yrittää ymmärtää ja kuunnella ja olla oikea ystävä. Nyt tuntuu taas, etten voi ansaita niin ihanaa ystävää. Mutta onnesta mulla on semmonen, kiitos siitä :) ♥

Tänään koko päivä oli oikeastaan vain hyvä. Mikään, edes tämä ahistus keuhkoissa, ei saa pilattua tän päivän tunnelmaa. Tuntuu, että vois taas alkaa elää ja jättää turhat murheet taakse. Eihän se kovin helposti käy, mutta kyllä  minä aijon kovasti yrittää. Eihän tässä ole enää ko parisen viikkoa ja pääsis kesälomilleki:) Ja vaikka aina en muista kertoa, kuinka paljon teistä kaikista välitän ja kuinka paljon arvostan oikeasti teän ystävyyttä ja olemassa oloa, niin luvatkaa että yritätte muistaa sen silloinki, ko meinaan olla idiootti. Ja huonoina hetkinä koittakaa takoa minun päähä, kuinka typerästi  käyttäydyn. Vaikken sillä hetkellä sitä ikinä tajua selvästi, tajuan ja arvostan sitä myöhemmin.

Siispä pyydän anteeksi kaikkea typerää, mitä oon sanonu ja muutenki omaa käyttäytymistä. Kyllä tämä tästä taas alkaa helpottaa, ku vaan jaksaa uskoa siihen. :) ja koska nyt on tunnepurkaus meneillään, täytyy sanoa vielä, että kiitos kaikille, jotka jaksaa minua ja minun oikkuja! Rakastan teitä! ♥

Tänä iltana taitaa taas vierähtää pari kyyneltä. Tällä kertaa ne vain on onnen kyyneleitä. :) Ehkä tänä yönä sais nukuttua rauhassa! ja tänä iltana sitä jaksaa taas nostaa katseen ylös ja kiittää elämästä. :)

14.5.